Suurin osa kokee lapsuudesta nuoruuteen siirtyessään jonkinlaisen murroksen noin yhdeksännen ja kolmannentoista ikävuotensa kieppeillä. Tuskin kenellekään on helppoa siirtyä yksinkertaisesta, tasapainoisesta ja turvallisesta lapsuudesta kohti epävarmempaa, monimutkaisempaa ja vaarallisempaa nuoruutta ilman, ettei ainakin jossain määrin kokisi eroahdistusta menneestä irti päästäessään. Tämä varhaismurrosikä on haastavaa aikaa, jolloin vanhemmat kokevat saavansa varttuvilta lapsiltaan ristiriitaisia viestejä. Tällöin lapsi saattaa toisinaan osoittaa kaipaavansa halausta, mutta toisaalta taas käskee vanhempaansa pitämään näpit erossa hänestä, pyytää vanhemmaltaan neuvoa ja seuraavana hetkenä sanoa, ettei kestä tämän jatkuvaa neuvomista, anella pääsevänsä johonkin mukaan ja seuraavana hetkenä pyytää tulevansa jätetyksi rauhaan, kysyä apua jonkun asian suhteen ja seuraavaksi tokaista pärjäävänsä vallan hyvin itsekin. Vanhemmat joutuvatkin usein pohtimaan, mitä varhaisteini todella haluaa, mutta vastaus ei ole niin yksiselitteinen, sillä lapsi on ihan oikeasti hämmentynyt kaikesta aikuiseksi kasvamiseen liittyvästä. Toisaalta lapsi haluaa käyttäytyä aikuismaisesti, mutta toisaalta pysytellä vielä lapsena, Toisaalta hän kaipaa itsenäisyyttä ja hänen vimmansa irrottautua vanhemmista on kova, mutta toisaalta hän ei halua vielä luopua kaikista lapsuuteen yhdistettävistä esineistään, tavoistaan ja kiinnostuksenkohteistaan.
Vaikka nuoruuteen astuvalle kaikki on uutta ja outoa, varhaismurrosikä on hämmentävää aikaa myös vanhemmille. Nuori saattaa haukkua vanhempansa pystyyn vapautensa rajoittamisesta, mutta samalla hän kuitenkin odottaa suojelua yhtäkkiä niin valtavalta tuntuvassa maailmassa. Konflikti saattaa tuntua entistäkin kivuliaammalta silloin kun vanhemmat ovat vastahakoisia antamaan lapselleen vaputta kasvaa. Usein vanhemmat saattavat aavistaa, ettei lapsuuden päätepisteestä ole paluuta enää koskaan niihin hetkiin, jolloin sai pitää ihanaa taaperoikäistä lastaan sylissään tai viedä kouluikäistä lastaan kouluun. Tämän valtaisan muutoksen aidosti hyväksyminen tuo omat haasteensa. Joillekin vanhemmille tuntuu olevan todella vaikeaa hyvästellä oma suloinen lapsensa, joten he houkuttelevat lapsensa takaisin luokseen yhä uudelleen ja uudelleen hemmottelemalla heitä lapsuudesta tutuin keinoin. Kaikista lapsuudesta nuoruuteen siirtymiseen liittyvistä vaikeuksista saattaa kuitenkin kaikkein haastavin olla sekä lapsen että hänen vanhempiensa kannalta hyväksyä se tosiasia, että jossain vaiheessa on pakko osata päästää irti menneestä ja siirtyä uuteen elämänvaiheeseen.