Murrosikäinen kokee valtavasti useasta eri suunnasta tulevaa painetta. Hämmentyneisyys on yleinen tunne, joka saa nuoren kyseenalaistamaan sen, kuka hän todellisuudessa on ja mikä hänen paikkansa on tässä maailmassa. Vaikka teinien rajoja rikkova käytös onkin tunnettu ilmiö, saattaa kaiken tämän myllerryksen keskellä olla vaikeaa erottaa nuoren masennus tavanomaisista kasvukivuista. Valitettavasti moni teini-ikäänsä elävä ja identiteettiään etsivä nuori on altis myös masennukselle, joka on paljon vakavampaa kuin tyypillinen mielialojen vaihtelu. Masennus on ikään katsomatta vakava ja terveyttä uhkaava sairaus, joka vaikuttaa kaikkiin elämän osa-alueisiin. Siinä missä tavalliset murrosiän uhmat tulevat ja menevät, tarvitsee masentunut nuori apua, jolloin vanhempien rooli muodostuu todella keskeiseksi. Nuorta tukemalla hänellä on huomattavasti paremmat edellytykset päästä takaisin kiinni elämään.
Tietty määrä kiukkuilua ja tiuskimista on normaalia, mutta jatkuvat muutokset teinin luonteessa, mielialoissa ja käyttäytymisessä ovat merkkejä paljon syvemälle kätkeytyvästä ongelmasta. Mikäli epäilet, että murrosikäinen lapsesi on masentunut, kannattaa silloin ottaa oireet tarkempaan tarkasteluun. Yleisimpiä masennuksesta kieliviä tunnusmerkkejä ovat alakuloisuus ja toivottomuuden tunne, jatkuva herkistely, ärsyyntyneisyys ja jopa vihamielisyys, laskevat kouluarvosanat, huomionhakuisuus, epäsäännöllinen ruokailu- ja nukkumisrytmi, väsymys, keskittymisvaikeudet, levottomuus ja itsetuhoiset ajatukset. Jos vaikeudet ovat jatkuneet jo pitkään, eikä muutoksia parempaan ole nähtävissä, voi olla paras kysyä apua asiantuntijalta. Pahinta, mitä vanhempana voisi tehdä, on sivuuttaa nuoren vaikeudet ja olettaa, että huolestuttavat tunnusmerkit katoaisivat ajan myötä.
Vaikkei kyse olisikaan masennuksesta, on parempi nostaa aihe nuoren kanssa esille. Vanhempi voi avata keskustelun mainitsemalla sellaisia huolestuttavia asioita, joita nuoren käytöksessä on näkynyt viime aikoina, ja selittämällä, miksi ne huolestuttavat. Valmistaudu kuuntelemaan nuorta aidosti ja anna nuorelle tilaa kertoa omista tuntemuksistaan ilman, että hän joutuisi tuomituksi. Monet vanhemmat syyllistyvät kysymysten tulvaan, eivätkä todella kykene kuuntelemaan murrosikäisen sanomisia, mutta tämä voi pahentaa tilannetta entisestään. Tuki ja muutokset kohti terveellisempiä elämäntapoja vievät yleensä nuoren jo pitkälle, mutta joskus nekään eivät riitä. Älä epäröi hakea rohkeasti osaavaa apua psykologilta tai psykiatrilta, mikäli tilanne sitä vaatii.